sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kaikella kunnioituksella, Katriina Järvinen

"Olen opiskellut Tampereen yliopistossa draamaa, Tukholman yliopistossa monikulttuurisuutta, suorittanut tutkinnot (FM, VTL) sekä aineenopettajan ja erityistason psykoterapeutin pätevyydet Helsingin yliopistossa. Päätyökseni kirjoitan kirjoja yhteiskunnan, kulttuurin ja psykologian alueilta. Opetan myös sosiaalipsykologiaa Avoimessa yliopistossa ja kierrän luennoimassa mitä ihmeellisimmistä aiheista.

Tieni on kulkenut tamperelaisesta fundamentalistiuskovaisesta työläisperheestä Tukholman siirtolaislähiö Rinkebyn kautta Helsinkiin. Olen eronnut, nyttemmin avoliitossa ja kahden aikuisen tyttären äiti. Oman elämäni solmut olen purkanut pitkässä psykodynaamisessa terapiassa. Olen kiinnostunut ulkopuolisuudesta, erilaisuudesta ja marginaalisuudesta. Kannatan rauhanomaista vastarintaa yhteiskunnan normeja vastaan. Arvostan mielikuvitusta ja huumoria. Kärsimykset eivät välttämättä jalosta, mutta ne voi kääntää voimavaraksi.

”Vain puolet elämästä on totta, lopun saa itse keksiä."
Näin esittelee itsensä Katriina Järvinen, jonka uusin kirja "Kaikella kunnioituksella" osui käsiini Akateemisessa kirjakaupassa. Onneksi osui,sillä kuten hänen aikaisemmatkin teoksensa, tämäkin kirja antoi uusia oivalluksia.
 Kuuluuko vanhempiaan kunnioittaa ,vaikka itse voisi huonosti, vaikkei suhde etenisi mihinkään? Aina tulee loukatuksi tai tulee hyväksytyksi vain tietyin ehdoin?
Ei ole helppoa irrottautua vanhemmastaan, sillä siinä suhteessa ei puhu kaksi aikuista vaan kaikki ne edeltävät vuosikymmenet,jolloin toinen on ollut alisteisessa suhteessa toiseen. Järvinen kuvaa hienosti,kuinka on epäsopivaa tuoda keskusteluun vaikea vanhempisuhde. Ne,jotka eivät ole sitä kokeneet,mielellään kehottavat kunnioittamaan, sillä "hän on silti sinun ainoa isäsi/ äitisi." Tai edellytetään antamaan anteeksi. Anteeksi annosta ja katkeruudesta Järvinen tuo myös esiin vapauttavia,jopa helpottavia näkökulmia.
Nyt ,kun itse lähenen 50 vuotta ja olen mummu,olen paljon pohtinut vanhenemista ja vanhuutta. Mediassa ja yksityisissä keskusteluissa tuodaan esiin stereotypisesti kuvaa yksinäisestä vanhusraukasta,jonka kunnottomat omaiset ovat hyljänneet. Koko totuus ei ole tuokaan. Tässä iässä  kannattaa viimeistään miettiä,miten käyttäytyy läheisiään kohtaan,jotta joskus olisi niitä arkunkantajia.

Katriina Järvisen muut teokset: "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa" yhdessä Laura Kolben kanssa, "Vapaa nainen törmää todellisuuteen" yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa.

Neljäntienristeys, Tommi Kinnunen

Tästä kirjasta on kirjoitettu niin paljon,että vaikea enää löytää uusia sanoja. Samapa tuo,haluan kuitenkin nostaa tätä esiin. En aloittaessani tiennyt,mistä kirja kertoo. Alku jo vei mennessään kuvaamalla pitkästi kätilön työtä erään synnytyksen aikana.
Romaani sijoittuu pohjoiseen Suomeen ja usealle vuosikymmenelle. Samoin kertojia on monta. Se tällä kertaa miellytti,joskus häiritsee. Vielä lopussa ristivalaistus tuokin ihan uuden näkökulman tapahtuneisiin.
Arkisten asioiden kuvaaminen, henkilöhahmojen kuvaaminen ja kirjan sisäinen ääni veivät minut mennessään. Luin sen tosi nopeasti, yhden illan a seuraavan aamun aikana. Oma kappaleeni lähtee kiertoon,mutta tällä kertaa haluan sen takaisin.
Neljäntienristeyksestä ovat kirjoittaneet myös  Leena Luni ja Jokke , hyvin erilaisilla arvioilla.

Vanhan kirjallisuuden päivät ja muuta sen kaltaista

Varmaan 20 vuotta olen suunnitellut käyntiä vanhan kirjallisuuden päivillä, entisessä Vammalassa,nykyisessä Sastamalassa. Tänä kesänä se sitten toteutui. Käväistiin muutama tunti miehen kanssa ihmettelemässä tungosta ja tarjontaa. Kuvassa olevat ostin,vaikkakin ainakin Anni Swanit olisin saanut halvemmalla ihan peruskirpparilta. Mies kävi sillä aikaa kuuntelemassa Loka-Laitista. Pääseeköhän raukka koskaan eroon liikanimestään?
Käynti tuossa tapahtumassa taas nosti minussa esiin ristiriidan. Olen taatusti kokoikäisenä himolukijana kohderyhmää kaikille kirjatapahtumille,mutta jotenkin ne ahdistavat minua. Ihmistungos ahdistaa joo,mutta mikä muu vastustaa. Vastausta en oikein ole löytänyt. Luulisi,että luuhaan kirjamessutkin alusta loppuun ja vielä useammassa kaupungissa. Mutta ei. Olisinkohan kaiken kaikkiaan käynyt kirjamessuilla neljästi? Ostan kyllä niiltä. Tarjoukset ovat hyviä ja esillepano useimmiten mielenkiintoinen.
Viihdy en ja lähden muutaman tunnin kuluttua helpottuneena pois.