Neljäntienristeys, Tommi Kinnunen

Tästä kirjasta on kirjoitettu niin paljon,että vaikea enää löytää uusia sanoja. Samapa tuo,haluan kuitenkin nostaa tätä esiin. En aloittaessani tiennyt,mistä kirja kertoo. Alku jo vei mennessään kuvaamalla pitkästi kätilön työtä erään synnytyksen aikana.

Romaani sijoittuu pohjoiseen Suomeen ja usealle vuosikymmenelle. Samoin kertojia on monta. Se tällä kertaa miellytti,joskus häiritsee. Vielä lopussa ristivalaistus tuokin ihan uuden näkökulman tapahtuneisiin.

Arkisten asioiden kuvaaminen, henkilöhahmojen kuvaaminen ja kirjan sisäinen ääni veivät minut mennessään. Luin sen tosi nopeasti, yhden illan a seuraavan aamun aikana. Oma kappaleeni lähtee kiertoon,mutta tällä kertaa haluan sen takaisin.

Neljäntienristeyksestä ovat kirjoittaneet myös  Leena Luni ja Jokke , hyvin erilaisilla arvioilla.

Vanhan kirjallisuuden päivät ja muuta sen kaltaista

Varmaan 20 vuotta olen suunnitellut käyntiä vanhan kirjallisuuden päivillä, entisessä Vammalassa,nykyisessä Sastamalassa. Tänä kesänä se sitten toteutui. Käväistiin muutama tunti miehen kanssa ihmettelemässä tungosta ja tarjontaa. Kuvassa olevat ostin,vaikkakin ainakin Anni Swanit olisin saanut halvemmalla ihan peruskirpparilta. Mies kävi sillä aikaa kuuntelemassa Loka-Laitista. Pääseeköhän raukka koskaan eroon liikanimestään?

Käynti tuossa tapahtumassa taas nosti minussa esiin ristiriidan. Olen taatusti kokoikäisenä himolukijana kohderyhmää kaikille kirjatapahtumille,mutta jotenkin ne ahdistavat minua. Ihmistungos ahdistaa joo,mutta mikä muu vastustaa. Vastausta en oikein ole löytänyt. Luulisi,että luuhaan kirjamessutkin alusta loppuun ja vielä useammassa kaupungissa. Mutta ei. Olisinkohan kaiken kaikkiaan käynyt kirjamessuilla neljästi? Ostan kyllä niiltä. Tarjoukset ovat hyviä ja esillepano useimmiten mielenkiintoinen.

Viihdy en ja lähden muutaman tunnin kuluttua helpottuneena pois.