Arja Saijonmaan elämässä on kiehtovia käänteitä ja odoin pääseväni lukemaan niistä perusteellisempaa kuvausta kuin satunnaisessa lehtihaastattelussa.
Saijonmaa kertoo hyvin yksityiskohtaisesti yhteistyöstään Mikis Theodorakiksen kanssa. Itseasiassa koko kirja kertoo siitä. Ensimmäisten 30 sivun jälkeen intoni laantui.Loput kirjasta menivät harppomalla. En oikein tiedä,missä oli vika. Odotukseni kohdistuivat laajempaan elämänkertaan,eivät vain noihin vuosiin.Mikäli olisin silloin ollut aikuinen,varmasti olisin ollut enemmän kiinnostunut tuostakin ajasta.
Saijonmaa kirjoittaa hyvin,sujuvasti ja ilman häiritseviä maneereita. Valokuvat tutkin muutamaan kertaan. Ne myös johtivat harhaan antamalla ymmärtää,että kirjaan sisältyisi muisteluita niistäkin. Jos jatkoa ilmestyy, luen varmasti Arja Saijonmaa on persoonana kiinnostava ja ihmeen aliarvostettu Suomessa. Ehkä emme kestä voimakkaan omantien kulkijaan liittyvää diiva-laatua?