sunnuntai 19. elokuuta 2012

Petri Nevalainen: Kaikkien aikojen Tauno Palo

Ensimmäinen ajatus kirjan luettuani, oli oudoksunta: voiko kirjan näinkin tehdä? "Kirjoittaa" olisi liian aktiivinen termi prosessille,jossa kirja on koottu muiden teksteistä, vanhoista lehdistä ja yleisesti kiertävistä anekdooteista.
Tästä voi jo päätellä, etten kirjaa arvosta. Takakannessa kerrotaan kirjoittajan pureutuvan aiheeseensa ja kulkevan hänen jalanjäljissään. Jos olisin tämän ostanut kirjastosta lainaamisen sijaan, vaatisin rahat harhaanjohtavan mainonnan takia takaisin.
Aiheesta eli Tauno Palosta ei löydy mitään uutta ja kirjoittajan havainnot jäävät yleisimpien latteuksien tasolle. Kovasti on kustantamossa luotettu vetovoimaiseen aiheeseen.
Blogin ala-otsikkoon voisi lisätä "...turhia kirjoja..." Ja tämä kuuluisi niihin.

Löytyykö Tauno Palosta kunnollista elämänkertaa? 1981 ilmestyi Tuula Saarikosken kirjoittama, "kolmen sukupolven sankari" jonka olen joskus 1980-luvun lopulla lukenut.
Lukisin mielelläni jonkun uudemman paneutuvan teoksen tästä näyttelijästä,jonka kohdalla sana "karismaattinen" on vaisu.

perjantai 17. elokuuta 2012

Vivi-Ann Sjögren: Pikku rouva pikku talossa

Luin nämä tuoreeltaan kirjastosta. Kesällä-11 Sammakon alennuskorissa olivat huimaan hintaan pikku rouva ja edeltäjänsä Kissan kasvot ja Lassen kioski, peräti 2e kpl! Häpeällistä vai ilo ostajalle?
Ensimmäisellä kerralla luin lähinnä espoolaisesta näkökulmasta ja mielenkiinnosta.  Olen asunut täällä vuodesta 1985 ja silti koen jotain onttoa historiattomuutta, jolle ei löydy järkisyytä. Hullunkaupallakin nappasin heti kiinni menneestä,mutta Espoossa se ei pääse tunteisiini saakka muuten kun oman henkilökohtaisen historiani kautta.
 Nyt toisella lukukokemuksella nousee Sjögrenin tapa kirjoittaa esiin. Sille en löydä parempaa sanaa kuin "ilmava".  Muistelmat ovat helppolukusia,silti täynnä tarkkaa ajankuvausta moninaisine aistimuksineen.  Kunka paljon on ihan arkielämämme muuttunut muutamassa vuosikymmenessä!