tiistai 16. huhtikuuta 2013

Anne Tyler: Jää hyvästi

Olen toukokuussa 2011 kirjoitellut hajanaisia huomioita Anne Tyler-kokemuksistani. Eilen luin uusimman, "Jää hyvästi", jonka on suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Muutama edellinen suomennettu teos( lista alhaalla) olivat mukavaa luettavaa,mutta eivät päässeet ihon alle. Tämä ohuehko kirja sinne luikahti. 
Aaron jää 36-vuotiaana leskeksi äkillisesti. Kirja kertoo siis surusta, kaipauksesta ja jonkinlaisesta sovusta surun kanssa. Tällaisilla määreillä varustetut kirjat ovat yleensä henkeviä ja korkealentoisia. Anne Tyler kirjoittaa tiukan arkisesti, aistivoimaisesti ja tarkkanäköisesti,jolloin samaan aikaan olemme todellisuudessa kiinni ja samaan aikaan on mahdollista  tavata vainaja tämän ehdoilla. Ja lakata tapaamasta.
Aaron on koskettava,lempeä hahmo,joka rakastettavasti kuvailee vaimoaan. Olisikohan vaimolla ollut Asperger? Väliäkö tuolla toisaalta. Sivuhenkilöitä on ehkä turhankin monta. Hekin tuntuvat tyyppeinä tutuilta muista Tylerin teoksista. 
Kansikuvaa en ymmärrä. Vaimo ei ollut todellakaan noin eteerinen. Alkuperäinen nimi liittyy kirjan sisältöön ja viestiin,mutta suomennettu nimi antaa surukirjamaisen väärän viestin. Suomennettu kieli on nautinnollista,lohdullista,kaunista.
Listasta huomaan,että vuosien 1983-1995 suomennetut teokset ovat jääneet hyllyyn pysyvästi. Muut ovat kiertokulussa. Tärkeimmät minulle ovat "Pyhimys sattuman oikusta" ja "Hengitysharjoituksia".
En ole koskaan käynyt Amerikassa,mutta Anne Tyler harhauttaa minut luulemaan niin.


Suomennetut teokset

  • Pako, Gummerus 1981, suomentanut Jussi Nousiainen (Earthly Possessions, 1977)
  • Päivällinen Koti-Ikävän ravintolassa, Otava 1983, suomentanut Jussi Nousiainen (Dinner at the Homesick Restaurant, 1982)
  • Onnellinen matkamies, Otava 1986, suomentanut Kristiina Rikman (Accidental Tourist¨¨, 1985)
  • Hengitysharjoituksia, Otava 1989, suomentanut Saara Villa (Breathing Lessons, 1988)
  • Pyhimys sattuman oikusta, Otava 1992, suomentanut Raija Mattila (Saint Maybe, 1991)
  • Elämän tikapuilla, Otava 1995, suomentanut Kristiina Drews (Ladder of Years, 1995)
  • Oikukas planeetta, Otava 1999, suomentanut Kristiina Drews (A Patchwork Planet, 1998)
  • Aikaa sitten aikuisina, Otava 2002, suomentanut Kristiina Drews (Back When We Were Grownups, 2001)
  • Avioliiton lyhyt oppimäärä, Otava 2004, suomentanut Kristiina Drews (The Amateur Marriage, 2004)
  • Amerikan lapset, Otava 2008, suomentanut Kristina Rikman (Digging to America, 2006)
  • Nooan kompassi, Otava 2010, suomentanut Jaana Kapari (Noah's Compass, 2009)

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Runsautta

Sain Jenniltä lahjaksi toipumista edistämään tämän kirjan,joka on varmaan joillekin tuttu nyt ykkösellä pyörivänä sarjana.Kirja on realistisempi ja syvempi kuin tv-sarja,joka sekin on mielestäni sopiva viihtymiseen tummine sävyineenkin. "Hakekaa kätilö"-kirjan jälkeen kyllä ihmettelee,kuinka kukaan synnyttävä äiti tai syntyä lapsi on voinut menneinä vuosikymmeninä jäädä henkiin. 
Syöpähoitojen jälkeen palkitsin itseäni taas Hiltusen antikvariaatissa Sofiankadulla. Tällä kertaa ostin neljä uutuutta. Marja Björkin "Pojan", Eveliina Talvitien "Keitäs ,tyttö, kahvia", Matthew Pritchardin "Grand tour"- teoksen isoäidistään Agatha Christiestä ja Felicia Feldtin kirjan "Näkymätön tyttö",joka kertoo hänen suhteestaan äitiinsä, 1980-luvun kasvatusguruun Anna Wahlgreniin. Palaan näihin tarkemmin. Feldtin kirjan luin jo eilen.
Luovutin sunnuntaina puheenjohtajan nuijan 5 vuoden pestin jälkeen ja sain kiitokseksi lahjakortin kirjakauppaan. Haa, osui ja upposi! Ainakin Stephen Fryn "Koppava kolli" ja Hannu Väisäsen uusin ja vielä riittäisi kolmanteenkin...