Vanhat miehet eivät osaa lopettaa

Tai tiivistää,miten vain. -80-luvun alussa (-83?) osui harvinaisella pääkaupunkireissulla Akateemisessa Kirjakaupassa käsiini John Irvingin "Garpin maailma." Se muutti jopa tapaani puhua. "Pohjaemu"-käsite jäi mukaani. Samoin elin "Kaikki isäni hotellit" vähän myöhemmin. Se teki näyttämöversionakin vaikutuksen nyt tammikuussa 2010 Komissa.


Sen jälkeen mitä? Ei mitään. En ole saanut ainuttakaan hänen kirjoistaan loppuun. Ärsyynnyin uusimmankin vuodatuksesta ,"Viimeinen yö Twisted Riverillä" ja lopetin ensimmäisen 30 sivun jälkeen. Eikö Irving osaa tiivistää (no, ei osaa tai halua), kustannustoimittaja ei saa hänelle lakia tai minusta on tullut kiireinen valittujenpalojentiivistelmienlukija. Ehkäpä nämä kaikki.

Toiseen vanhaan mieheen, Henning Mankelliin,minulla oli intensiivinen suhde 2000-luvun alussa. Wallanderin kanssa pelkäsin,murehdin ja eksyilin ympäri Ystadia. Viimeisin (viimeinen?) Wallander-kirja, "Rauhaton mies" ärsytti lähinnä. Siihen oli väkisin ympätty kaikki Wallanderin elämän juonet ja kirjan tarina vain jatkoi jorinaansa ja jatkoi ja jatkoi...

Pitääköhän vain todeta,että se oli aikoinaan kaunista ja jatkamme omilla tahoillamme, Mankell,Irving ja minä.