Ensimmäinen ajatus kirjan luettuani, oli oudoksunta: voiko kirjan näinkin tehdä? "Kirjoittaa" olisi liian aktiivinen termi prosessille,jossa kirja on koottu muiden teksteistä, vanhoista lehdistä ja yleisesti kiertävistä anekdooteista.
Tästä voi jo päätellä, etten kirjaa arvosta. Takakannessa kerrotaan kirjoittajan pureutuvan aiheeseensa ja kulkevan hänen jalanjäljissään. Jos olisin tämän ostanut kirjastosta lainaamisen sijaan, vaatisin rahat harhaanjohtavan mainonnan takia takaisin.
Aiheesta eli Tauno Palosta ei löydy mitään uutta ja kirjoittajan havainnot jäävät yleisimpien latteuksien tasolle. Kovasti on kustantamossa luotettu vetovoimaiseen aiheeseen.
Blogin ala-otsikkoon voisi lisätä "...turhia kirjoja..." Ja tämä kuuluisi niihin.
Löytyykö Tauno Palosta kunnollista elämänkertaa? 1981 ilmestyi Tuula Saarikosken kirjoittama, "kolmen sukupolven sankari" jonka olen joskus 1980-luvun lopulla lukenut.
Lukisin mielelläni jonkun uudemman paneutuvan teoksen tästä näyttelijästä,jonka kohdalla sana "karismaattinen" on vaisu.
Lue Lauri Meriläisen Tauno Palo. Siinä on tieteellisempi ote. Toisaalta itse pidin Nevalaisen rennosta lehtimiestyylistä mutta ei hänen kirja tee yksinään oikeutta Palolle vaan on liian kevyt.
VastaaPoistaAnteeksi vielä, nimi oli Lauri Meri, ei Meriläinen.
VastaaPoistaKiitos vinkistä,anonyymi! Nevalaisen tekstiä jaksaisi varmaan lukeakin juuri yhden jutun verran kerrallaan.
VastaaPoista