- Pauliina Rauhalan "Taivaslaulu" on tärkein kirja,jonka olen tänä vuonna lukenut. Se kertoo Viljasta ja Aleksista, nuoresta avioparista,jonka elämä on lestadiolaisuudessa. Lestadiolaisuuden pohtimiseen en tässä lähde,koska se on toisen kirjoituksen paikka. Viljan uupuminen moneen ja tiheästi toisiaan seuraaviin raskauksiin on kertomuksen ydin. Lasten saaminen on saamista, ei vapaaehtoista eikä harkittua. Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. Aleksi kokee haikeana jäävänsä syrjään vaimon elämässä ja kaipaa vaimoaan. Kirjan kieli on kaunista, runollista ja jotenkin juuri tähän teokseen sopivaa. Sen tuskan ja kirpeiden, arkisten yksityiskohtien vastapainoksi. Rauhalan teksti on myös ironista, irvailevaakin mollamaija-, nukke ja barbivertauksineen.
- En ihmettele, että http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/taivaslaulu-nousi-kirjaston-kaikkien-aikojen-varatuimmaksi/642129/
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Taivaslaulu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lyhyt bloggaus, mikä on monesti hyve, johon itse en pysty. En ole lukenut kirjaa, mutta tässä varmasti tuli olennainen esille.
VastaaPoistaKirjabloggaamista helpotti,kun tajusin,ettei niiden tarvitse olla pitkiä. Luen kyllä mielelläni sinun kirjoituksiasi. Kukin tyylillään!
VastaaPoista