Sama pätee muihinkin jokseenkin saman aikakauden pohjoismaisiin naisten viihderomaaneihin. Nainen kuvataan modernina aktiivisena toimijana,jonka sormissa usein roikkuu savuke,joka ajaa autolla ja ainakin pyrkii ammattiin jollei jo toimi siinä. Romantiikka kuuluu lajiin,mutta silti ympäröivä todellisuus esitellään hyvin realistisena. Gunnar Widegrenin teoksessa "Prinsessa Pettersson" jopa niin realistisena,että nykyajankin lukijaa häkellyttää.Kirjoissa vetoaa myös reipas huumori,joka kohdistuu sekä tapainkuvaukseen että henkilöihin päähenkilöä myöten.Kirjat ovat siis voimakkaasti kehityskertomuksia ja niistä välittyy opetuksina sinnikäs yrittäminen, oikeamielinen moraali ja vastapuolina elämästä nauttiminen itselle uskollisena.
"Pörri, se olen minä" ja "Kyökin puolella" julkaistiin uusintapainoksina pokkareina 1970-luvulla,jolloin jäin heti niihin koukkuun. Hilja Valtosen "Nuoren opettajattaren varaventtiili" löytyi mummun kirjahyllystä 1920-luvun painoksena.Kirjasta välittyi voimakkaana aistimuksena myös musteella kirjoitettu omistajan nimi koristeellisella käsialalla.
Uusia painoksia en ole huomannut,joten nyt ostelen vanhoja, vaikka minulla jo olisikin kyseinen kirja.Luen ne kerran kesässä,eivätkä vanhusparat tahdo sitä enää ehjänä kestää .Lisäksi kansikuvat funkkistyylineen kiehtovat.
Kirjailijoita Hilja Valtonen, Margit Ravn, Gunnar Widegren ja Sigrid Boo.
Näitä kirjojani esillä Loimaan pääkirjaston vitriinissä 12.5 lähtien muutaman viikon.
Näitä kirjojani esillä Loimaan pääkirjaston vitriinissä 12.5 lähtien muutaman viikon.
Noissa kirjoissa ja niiden kansikuvissa on tosiaan jotain ihanan nostalgista!
VastaaPoista