"Kuin isä poikaansa"

On nimeltään Marjaana Aumaston tänä vuonna ilmestynyt romaani. Se rakentuu kahden miehen sisäisestä monologista. Isän ja pojan, kuten nimikin kertoo. Jarin näkökulma aloittaa romaanin ja sitten on hänen isänsä vuoro.

Konsultointi, lapsettomuus, uskottomuus, impulsseihin sortuminen, turvattomuus, hylätyksi tuleminen, hyväksikäyttö,petos,kohtaamattomuus, rakkauden pelko. Nämä sanat nousevat mieleen lukukokemuksesta.

 Teksti on helppoa ja tuttua. Teemat ja hahmot ovat hassusti tutunoloisia. Hassusti sen takia,että kirja on tuore enkä ole kirjailijan teoksia lukenut 20 vuoteen. Teemohin on vain niin monta kertaa törmännyt,etteivät ne tuo mitään uutta. Muutamakin teemoista olisi riittänyt. Nyt välillä iski lievä kyllääntyminen uuden teeman edessä, "niinpä tietenkin, tämäkin vielä." Aineksia useammaksikin kirjaksi siis. Tekstin imu ja tietty rullaavuus ovat palkitsevia. Luin tämän nopeasti ja ihan mielelläni. Ruokakielellä arvioisin, että parempaa arkiruokaa,mutta ei sunnuntaipäivällistä.