maanantai 7. tammikuuta 2013

Ei niin huonoa...

Ettei jotain hyvääkin, kuuluu kulunut sanonta,mutta piti taas kerran paikkaansa. Sairastuin massiiviseen tulehdukseen juuri joulukuun toisella viikolla. Hyvin monenlaista aktiviteettia oli siirrettävä syrjään ja vain sairastettava. 
 Taina Latvalan "Välimatkan" luin jo päivystystuntien aikana. Sain tehdä töitä,etten olisi nauranut ääneen. Muutenkin hoitajat katsoivat hitaasti,kun potilas,jolla oli  kuumetta liki 40 ja tulehdusarvot heittelivät 100,luki kirjaa. Ilmeisesti olisi ollut sopivampaa vain  voihkia hiljaa. "Välimatka" on paljon velkaa "Pesärikko"-trilogialle,mikä onkin päähenkilön äidin lempi- ja ehkä ainoa, kirja. Latvalan tuoreimmassa on traagisia aineksia jokaisen henkilön kohdalla. Kieli ja kuvailu vetoavat minun huumoriini. Muutama lause jäi jo sanavarastoon. Suosittelen!
Linn Ullmanin "Aarteeni kallehin" olisi todennäköisesti jäänyt kesken,mikäli en olisi ollut sairaalassa. Ullmann kuuluu kirjailijoihin,joista haluaisin pitää. Ei vaan auta. Ainekset ovat kohdallaan, tekniikka hyvin hallussa ja kaikki on minulle yhdentekevää. En samaistu, en jännitä kenenkään kohtaloa,en pety enkä iloitse. Mutta pitäisikö silti vielä yrittää sitä Ullmannin kirjaa,joka hyllyssä odottaa...
"Murhan jälkeen mainoskatko" on yhteisnide Outi Pakkasen kolmen ensimmäisen dekkarin kokoelmalle. Ostin tämän Hiltuselta Sofiankadulta. 1,5 euron hintaan sai vastinetta. Näissä kolmessa ei sinänsä jännitys tai murha kiinnosta vaan aikalaiskuvaus. Kuinka moni asia onkaan muuttunut arjessamme sitten 70-luvun. Ja kuinka paljon näissä kirjoissa tupakoidaan! Muutenkin on sellaista hellyttävää kovaksi keitetyn makua,jota on saman ajan lehdissäkin. 
Päivi Istalan muistelmat luinnopeasti joulunpyhinä,että äitini mies sai viedä omansa mukanaan kotiin. Istala kävi koulunsa kotikaupungissani,joten ne ajat luin tarkimmin. Tuttuja katuja ja nimiä. Muuten sujuvaa, helppoa tekstiä. Osin harpoin,koska en ole niin kiinnostunut muistelijan yksityiskohtaisista sukujuurista. Kuvaukset nuoruudesta oivat mielenkiintoisia. Istala ei säästä itseään eikä muita, varsinkaan esimiehiään.


"Naisena olemisen taito" nauratti myös sairaalan sängyssä. Kehityskertomus hellytti ja liikutti. Nykyajan päättömyydet ovat samoja,joita olen itse ihmetellyt. Esimerkiksi sileyden pakkopaita; aikuisen oltava karvaton kuin lapsi?  Tämän kirjan ostan tyttärille.

"Aidosti kiltti"-kirjan taas toi joulupukki esikoistyttären avustamana. Hienoja ajatuksia aiheesta,josta olen jo kirjoittanut täällä .Ja kirjoitan tämän kirjan innoittamana varmasti lisääkin.
Äiti taas oli auttanut joulupukkia tällä. Olen lukenut Ala-Harjan muutkin kirjat. "Maihinnousu" on todella upea kuvatessaan romahdusta, taistelua ja tiettyä selviytymistä. Kirjaa saatellut kohu oli tietysti lukukokemuksessa mukana,mutta ei häiritsevästi.
Joulupukki toi myös Sofi Oksasen "Kun kyyhkyset katosivat". Se vielä odottaa.

4 kommenttia:

  1. tää on niin mahtavaa. Kaikki tiiviissä paketissa, kun en kuitenkaan itse pysty pysähtymään kirjan äärelle ! T. hanna

    VastaaPoista
  2. Kiva,kun kommentoit,Hanna! Mun kirjabloggausta on halvaannuttanut se ,kun olen kuvitellut,että arviointien/havaintojen pitäisi olla pidempiä.

    VastaaPoista
  3. Tiina, minulle taas juuri Aarteemme kallis oli todella iso yllätys. Eikö sinua yhtään kiinnostanut Jennyn erikoinen persoona tai kolmen sukupolven naisten väliset suhteet?

    No, minä en ole lukenut Ullmannilta muuta, mutta hänen tulevat kirjansa aion kyllä lukea.

    Paranemisiin!

    VastaaPoista
  4. Kiitos,Leena! Kyllä tavallaan kiinnosti.Luin kirjan loppuun,mutta en mennyt kenenkään nahkoihin. Aion lukea hänen kirjojaan ainakin tuon hyllyssä olevan.

    VastaaPoista