Pirkko Saision trilogia

 Rankat hoidot ovat väsyttäneet minut viime kesänä ja tänä syksynä. Lukemisessa se on näkynyt niin,että olen tarttunut vanhoihin tuttuihin ennemmin kuin uusiin.
 Pirkko Saision kirjoihin törmäsin ensimmäisen kerran jo varhaisessa teini-iässä. "Elämänmeno" jäi iholle ja sen alle.
"Pienin yhteinen jaettava", "Vastavaloon" ja "Punainen erokirja" ilmestyivät 1998-2003. "Punainen erokirja" sai 2003 Finlandia-palkinnon.
Nyt luin nämä uudestaan peräkkäin ja taas jäi kaipuu,kun viimeinen loppui. Saision tapa kierrellä, palata, tehdä synteesi tai ehdollistaa kaikki, kiehtoo minua. Se yhdistettynä realismiin , tekee hänen teksteistään helposti tartuttavan. Samaistun hänen itseironiaansa, piilotettuun huumoriinsa ja tiettyyn ulkopuolisuuden tunteeseensa. Tämä trilogia on omaelämäkerrallinen. Kuinka paljon, on mielestäni epäolennaista. Kuinka paljon me muistamme "oikein"? Ja mikä on oikein muistettua? Tärkeintä on omaelämäkerrallisissakin teksteissä sen koskettavuus. Liikahtaako minussa jokin,kun luen, ärsyynnynkö, jäänkö pohtimaan .
Nämä kaikki täyttyvät tämän trilogian kohdalla.